Intohimona suklaa

Suklaa on tiettävästi miljoonien ihmisten intohimo. Myös minun. Me myös tiedämme suklaan sisältävän terveellisiä ainesosia kuten, fosforia, rautaa ja kalsiumia. Suklaassa on myös teobromiinia, joka vaikuttaa keskushermostoon masennusta lievittävästi. Suklaasta on tehty erilaisia tutkimuksia, joissa korostetaan suklaan terveysvaikutuksia, vaikka kuinka ja paljon. Toisaalta taas meille uutisoidaan negatiivisistakin asioista, kuten lapsityövoimasta ja palmuöljyn käyttämisestä. Yritän pysyä hereillä ja tuoda näitäkin asioita tänne blogiin mahdollisimman paljon.
Suklaa on hyvää ja sitä löytyy monessa eri muodossa. Suklaajuomia, suklaalevyjä, suklaamuroja, suklaakakkuja, suklaakeksejä.... Nam ja nam!

Ei ole mikään ihme, että suklaasta on tullut niin suosittua. Maku on hyvä ja suklaa on todella (tai siis kaakaopapu) on monikäyttöinen ja moneen sopiva. Suklaan syömisestä voi saada myös syyllisen olon - harmillista. Miksi turhaan. Sehän on nautinto ja herkuttelua! Elämä on kivaa ja siihen kuuluu nautinto sekä herkuttelu. Ei suklaa maailman tärkein asia ole, mutta kyllä siitä paljon iloa on.

Jostakin syystä minulle ei ole koskaan tullut suklaan syönnistä huonoa omaatuntoa. Näppylöitä nassuun kylläkin ja liian suurista annoksista pahoinvointia. Meillä syödään suklaata arkena ja viikonloppuna, jälkiruuissa, matkoilla, mökillä ja missä siihen ikinä vaan on mahdollisuus. Muiden karkkien perään en niinkään ole, mutta suklaasta en kyllä luovu.

Meillä on mökillä tapana järjestää kortinpeluuturnauksia. Pelaamme usein Plumpsia (korttipeli ja siitä ehkä joskus enemmän) illalla saunan jälkeen. Rutiineihin kuuluu iso porukka ja muutama levy suklaata. Viime kesänä suklaavalintamme oli Fazerin sininen, tänä kesänä Lidlissä myytävä taivaallisen hyvä pähkinäsuklaa.

Jo muinaisessa Maya kulttuurissa suklaata pidettiin jumalten ruokana ja sitä palvottiin. Enkä kyllä yhtään ihmettele, miksi. Espanjalaisia ja Portugalilaisia on syytä kiittää. He toivat suklaan eurooppaan. Arvioidaan, että ensimmäiset kaakaopavut on tuotu eurooppaan viimeistään vuonna 1544, kun kekchi-intiaanien valtuuskunta saapui tapaamaan Espanjan kruununprinssiä. Ensimmäisen
kaakaolastin tiedetään saapuneen Sevillaan vuonna 1585. Tämän jälkeen nestemäinen suklaajuoma alkoi saavuttaa suosiota Espanjan hovissa.

Suklaan salaisuudet levisivät 1600-luvulla Espanjasta muualle Eurooppaan. Ranskassa suklaata nauttiin hovissa, eli paremman väen ilona. Englannissa suklaasta tuli vuosisadan puolivälin jälkeen koko varakkaamman kansanosan nautintoaine, kun kahvilat alkoivat tarjoilla suklaajuomaa. Yhdysvaltoihin suklaa rantautui vasta vuonna 1765 irlantilaisen John Hannonin ansiosta.

En ole löytänyt tarkkaa tietoa siitä, milloin suklaa tuli Suomeen. Suomeen makeiset tulivat 1800-luvulla pääsääntöisesti Venäjältä, ehkäpä sieltä löytyy meille ensimmäisenä tullut suklaa. Tätä asiaa täytyy penkoa lisää ja kirjoitan siitä heti, kun olen viisaampi.

Terveisin Minttu


Lähteet: Intohimoinen tutkiskelu netissä siellä sun täällä mm. Wikipedia, Suklaayhdistys.fi ja suklaatuottajien verkkosivustot.